Maailma on täynnä tekstiä, joten lukutreenin ei tarvitse olla erillistä treeniä. Pienet harjoitukset arjessa vievät usein pidemmälle kuin kirjan ääressä pänttääminen.
Katukyltit
Maailma on täynnä tekstiä: lehtien otsikoita, tien viittoja, katukylttejä, kauppojen nimiä. Lukeminen ei tunnu lukemiseltä, kun muun toiminnan ohessa, esimerkiksi kauppareissuilla tai sunnuntaikävelyllä, luetaan ympäristön tekstejä. Kannattaa aloittaa tutuista teksteistä, joita ei oikeasti tarvitse lukea, kuten “K-kauppa” tai “kirjasto”. Alkuun myös se, että saa sanan alusta selvää, riittää.
Arjen asiat
Myös kodit ovat pullollaan tekstiä: riisimurot, rasvaton maito, penne pasta, Dell, Samsung… Lukemista tulee harjoiteltua ihan huomaamatta, kun aamiaisen lomassa tavailee jugurttitölkin tai leipäpussin kylkeä.
Aku Ankka
Varmasti sadat suomalaislapset ovat oppineet lukemaan sen ansiosta, että kodeissa pyörii Aku Ankkoja. Niiden parissa lukeminen alkaa siitä, että saa selvää sellaisista sanoista kuin “iik” ja “kääk”, ja siitä lukeminen aukeaa pikku hiljaa kohti vaikeampia sanoja ja virkkeitä. Jos Aku Ankat eivät innosta, myös muut sarjakuvalehdet käyvät. Aku Ankkojen ehdoton etu on kuitenkin se, että niiden kieli on rikasta ja huoliteltua, ja tarinat sopivat kaiken ikäisille.
Anna lapsen kirjoittaa
Joskus lukeminen aukeaa sillä, että lapsi saa itse kirjoitella yksittäisiä sanoja ja aikuinen lukee ne lapselle ääneen. Kirjoitus saa olla oikeita sanoja tai silkkaa hölyn pölyä. Pääasia on, että lapsi näkee ja kokee kuinka itse kirjoitettu teksti muuttuu äänteiksi ja äännekokonaisuuksiksi. Jos sanojen kirjoittamisessa tulee alkuun kirjoitusvirheitä, ei niitä ole tarpeen erikseen korjata. Kun lapsen kirjotiustaito kehittyy, kannattaa lapsen antaa kirjoittaa listoja yhteisistä tärkeistä asioista: kauppalista, lomareissun pakkauslista, viikonlopun puuhalista, lahjatoivelista, herkkutoivelista…
Tekstitykset
Ennen vanhaan suomalaislapset lukivat 20 kirjan edestä tekstiä vuosittain, kun he katsoivat televisiosta tekstitettyjä ohjelmia ja elokuvia. Nykyään nuorten kielitaito kehittyy huimaa vauhtia, kun he katsovat TikTokin ja Youtuben sisältöä ilman tekstejä. Silti tämä vanha konsti on yhä hyvä keino huijata lapsia lukemaan. Tekstitykset ovat hyvä lukuharjoitus siinä vaiheessa, kun lukeminen alkaa olla virketasolla. Sitä ennenkin voi tuttuja ohjelmia, kuten Pipsa Possua tai Ryhmä Hauta tai lempielokuvia, katsoa tekstityksillä, jolloin ei haittaa, ettei lukeminen vielä ole nopeaa. Isompienkin kanssa tekstitys tuo lukemiseen aikapaineen, joka on erinomaista lukusujuvuustreeniä.